On syyskuu vuonna 1992. Suomi hoippuu konkurssin partaalla eikä Zettermaninkaan elämässä ole kehumista. Tyttöystävä on pakannut tavaransa ja lähtenyt omille teilleen. Kaiken lisäksi äiti on mennyt lupaamaan, että Zetterman ottaisi selvää olosuhteista, joissa tämän entisen luokkatoverin pikkuveli on kuollut.
— Kirsti epäilee, että se oli semmoinen, mikä se on, äiti sanoi.
— Tuhopoltto, Zetterman ehdotti.
— Ei kun vielä pahempi.
— Murhapoltto?
— Niin.
Kahvipöytäkeskustelusta alkanut juttu vie Zettermanin lama-Suomen ytimeen; kirpputorien, huijareiden ja häikäilemättömyyden maailmaan, jossa hyvilläkin ihmisillä on pahat mielessä.
