Mikko Kiiskilä kuvaa kirjassaan Vanginvartija vastuun ja väkivallan täyteistä työtään ja traagisia ihmiskohtaloita vankilan muurien takana.
Mikko Kiiskilä kouluttautui vanginvartijaksi, koska hän halusi itselleen pitkän ja kapean valtion leivän: vakaat työolosuhteet, säännölliset työtunnit ja kuukausipalkan. Ne hän saikin, mutta sen lisäksi pakettiin kuuluivat liian pienet resurssit, jähmeä hallintokoneisto, puuttumattomuuden kulttuuri ja väkivallan uhka, joka ei rajoittunut vain työpaikalle.
Kirjassaan Kiiskilä kertoo uransa alusta ja sen monista vaiheista Helsingin vankilassa, tuttavallisemmin Sörkassa, Suomen suurimmassa vankilassa. Hänen tarinassaan tulevat esiin niin vanginvartijan työn valo- kuin varjopuoletkin: työ on merkityksellistä, kouluttautuminen mahdollista ja kollegat ovat ammattitaitoisia, mutta toisaalta vartijoihin kohdistuu kiusaamista, uhkailua, väkivaltaa, maalittamista ja perättömiä rikossyytteitä. Kirjassaan Kiiskilä kuvaa myös vankiaineksen muuttumista, nuorten rikollisuutta, ylisukupolvista huono-osaisuutta ja vankeinhoidon muutoksia.
Mikko Kiiskilä (s. 1976) on koulutukseltaan sosionomi ja työskenteli ravintola-alalla ennen hakeutumistaan vanginvartijaksi. Hän ehti työskennellä Helsingin vankilassa lähes pari vuosikymmentä ennen irtisanoutumistaan.
