BookBeat lar deg nyte over 1 million lyd- og e-bøker på mobilen eller nettbrettet. Prøv gratis!

BookBeat - Lydbøker og e-bøker direkte på mobilen. Prøv gratis!

Med mindre du er ute på eventyr, er det bedre å registrere deg på nettstedet til {country}.

{SerieName} - Bokserie - BookBeat

Komean Iijoki-sarjan ensimmäinen osa on herkkä lapsuuskuvaus ja sukellus 20-luvun suomalaiseen elämänmenoon. Jokijärven rannalla eräs tiedonhaluinen pikkupoika katselee elämää vanhan hatunreuhkansa alta. Hänen maailmaansa ei paljon mahdu: äiti ja isä, tukkilautat, outoja puhuvat kulkumiehet, kylän ankarat huivipäiset naiset. Mutta sitten tulee talvi, jona tapahtuu paljon. Maailma on äkkiä täynnä uutta tietoa, ihmeellisiä ja pelottaviakin lupauksia tulevasta. Iijoki-sarjan ensimmäinen osa kuvaa 20-luvun suomalaista elämänmenoa lapsen tarkkanäköisyydellä ja ainutlaatuisella kertomisen ilolla. Kalle Päätalon Iijoki-sarja on onnistunut tavoittamaan ihmisenä olemisesta jotakin syvää ja olennaista, joka tuntuu näinä aikoina merkillisen tutulta. Päätalon hurjat mittasuhteet saavuttanut Iijoki-sarja kulkee halki vuosikymmenten suomalaisen miehen rinnalla, elää mukana työssä, sodassa ja rakkaudessa reteällä elämänasenteella ja hersyvällä huumorilla. Päätalon rikas kieli ja tarkka psykologinen silmä tekevät Iijoesta mestariteoksen, joka täytyy ahmia joka lauseesta nautiskellen.

Iijoki

Huonemiehen poika

Iijoki-sarjan toinen osa on herkkävaistoinen lapsuuskuvaus, avioliittoromaani ja oivaltava kuvaus suomalaisesta melenmaisemasta. Koti, isä ja kansakoulu ovat Kallen elämän kiintopisteitä. Matka kouluun järven yli ei ole pitkä, mutta siellä odottaa aivan toisenlainen maailma isojen poikien ja opettajan ristitulessa. Kotona määrää voimakas ja ristiriitainen isä, joka savotoilla ollessaankin hallitsee kodin tunnelmaa. Tammettu virta piirtää rehellisen kuvan Päätalon perheestä, ja vanhempien avioliiton kuvaus on tarkkanäköisimpiä, mitä suomalaisessa kirjallisuudessa on nähty. Kalle Päätalon mestarillinen Iijoki-sarja on kuulunut suomalaiseen sielunmaisemaan jo vuosikymmeniä. Se kertoo meille, keitä me olemme ja mistä me olemme tulleet. Päätalon hurjuus ja huumori, rehevä kieli ja aseistariisuva rehellisyys saavat tekstin tuntumaan vatsanpohjassa saakka. Hermannin ja Hiltu-Jakin kaltaiset, lempeän terävästi kuvatut hahmot eivät ehkä sittenkään ole kovin kaukana meistä itsestämme

Tammettu virta

Päätalon perheen pirtissä eletään vaikeita aikoja. Perhettään rautaisella otteella hallinnut isä on luhistumassa – tarmokkaasta ja ankarasta miehestä on tullut itsesäälissä rypevä vanhus. Perheen pääksi on noussut Riitu-äiti, joka yhdessä Kallen kanssa määrää kaapin paikan. Kaksitoistavuotias Kalle on yhtäkkiä nostettu miesten joukkoon, savotoille ja uittotöihin. Kotonakin on jo lupa kirota pärskäyttää kun siltä tuntuu, ihan kuin aikamiehet. Iijoki-sarjan kolmas osa kulkee kohti miesten maailmaa. Kalle Päätalo kuvaa metsätyömiesten elämää nuoren pojan ihailevin ja ihmettelevin silmin. Hiltu-Jakki ja muut metsien miehet avaavat ainutlaatuisen näkökulman suomalaisen miehen sielunmaisemaan. Nuoren miehen kasvutarinaa on harvoin kuvattu näin sydämeenkäyvällä viisaudella ja herkkyydellä.

Kunnan jauhot

Kalle on päässyt tukkilaiseksi, miesten joukkoon. Nuori tukkilainen saa jokivarren tyttöjen silmät säihkymään, ja uittotyöt tuovat häivähdyksen vapaudesta. Mutta kotikylässä Kallioniemen perhettä katsotaan karsaasti. Syvään masennukseen vajonnutta isää kuljetetaan laitoksesta toiseen pula-ajan ahdistaessa koko kylää. Kun vaikeiden aikojen varjo lopulta väistyy, Kalle on kasvanut miehen mittaan, täyden tuntirahan mieheksi. Iijoki-sarja kasvaa teos teokselta yhä vahvemmaksi suomalaisen yhteiskunnan kuvaksi. Kalle Päätalo ei epäröi pistää itseään likoon kuvatessaan työmiehen elämän huippuhetkiä ja pohjanoteerauksia.

Täysi tuntiraha

Nälkä ja puute ovat väistyneet Kallioniemen ruokapöydästä, ja isä on ottanut takaisin roolinsa perheen päänä. Kallen elämässä on nyt aikaa uudelle intohimolle - kirjoittamiselle. Mutta isä ei moista raapustelua hyväksy. Miehen pitää tehdä miehen töitä eikä tuhlata aikaansa lorujen tuherteluun. Kun tunnelma kotona käy ahtaaksi, Kallen suuntana on yhä vahvemmin oman kylän ulkopuolinen maailma. Äidin tuella saadaan järjestettyä matka Ouluun, ja suuri kaupunki tekee nuoreen mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Ystävyys Hoikkalan Kalleen, kylän hiljaiseen älykköön, avaa Kallelle uusia polkuja kirjallisuuteen ja Berliinin olympialaisten kaltaisiin suuren maailman ihmeisiin. Mutta Kallen maailma muuttuu peruuttamattomasti, kun keväiselle uittotyömaalle saapuu järkyttävä uutinen.

Nuoruuden savotat

Eletään 1930-luvun loppuaikoja. Selkosessa on työtä, rahaa ja ruokaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kallesta on kehkeytynyt työmaiden kuningas: raivokkaalla työtahdillaan hän kuorii enemmän pöllejä kuin kukaan toinen ja pääsee kunnon tienesteille. Kalle lähettää lehtiin ensimmäiset kertomuksensa, ja hänen kirjoittamansa tarina voittaa Nuoren Voiman kirjoituskilpailun, ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Mutta maailmalta kantautuu pelottavia uutisia. Saksaan viedään kymmenmetrisiä tukkipuita, ja miehiä kutsutaan kertausharjoituksiin. Uskovaisten mielestä merkit ovat selvät: eletään lopun aikoja. Lestadiolaisherätys etenee Selkosessa, seurapirtit täyttyvät ennennäkemättömällä vauhdilla, ja saarnamiehet havittelevat myös Kallen sielua. Kun kutsut lopulta tulevat ja väkeä aletaan kuljettaa evakkoon, Kallen maailma, sellaisena kuin hän sen tunsi, lakkaa olemasta. Alkaa uusi aika, jota Päätalo kuvaa harvinaisella tarkkanäköisyydellä ja rehellisyydellä.

Loimujen aikaan

Kalle on matkustanut halki sotaa käyvän Suomen Korialle, jossa nuorista miehistä tehdään pikavauhtia pioneereja taistelevan armeijan tarpeisiin. Sota on yhtä aikaa kaukana ja lähellä. Majapaikassa tapetaan aikaa ja harjoitusten lomassa tehdään keittiöhommia, kovatahtinen koulutus vie voimat ja nostaa ihmisluonnon karuimmat puolet näkyviin. Lähtöä rintamalle sekä odotetaan että pelätään. Kun lähtökäsky lopulta tulee, se on erilainen kuin miehet odottivat. Talvisota on päättynyt, ja pioneerikomppania lähetetään Petsamoon korjaamaan sodan runtelemia teitä ja siltoja. Pohjoinen maisema lumoaa Kallen, joka kulkee nyt pioneerikomppanian mukana keittiömiehenä. Oudon vieraat maisemat, kasvit ja pohjoisen valo tekevät Kalleen lähtemättömän vaikutuksen. Ja silti sodan uhka kulkee jatkuvasti mukana, kun pioneerit joutuvat rakentamaan miinakenttiä sen sijaan että purkaisivat niitä. Vasta solmittu rauha näyttää kovin hauraalta ja väliaikaiselta.

Ahdistettu maa

Välirauhan aika on koittanut. Kaukana kotoa, Savukosken leirikankaalla, saapastelee rento ja hyväntuulinen nuori mies. Kallesta on tullut reipasotteinen pioneeri, josta sakissa pidetään ja joka menestyy jopa muonittajan hankalassa virassa. Kotihuolet tuntuvat olevan kaukana poissa. Mutta kesän mittaan levottomuus lisääntyy ja tunnelma käy oudon uhkaavaksi. Lomia myönnetään ja perutaan saman tien, linnoitustöitä kiirehditään ja lähitienoita miinoitetaan. Savukoskelle saakka ei kuitenkaan saada varmoja uutisia, ja miehet kuulostelevat levottomina vähäisiäkin tietoja. Kalle pääsee kuitenkin vielä odotetulle kotilomalle, ja tarinan riehakas lomakuvaus on vertaansa vailla. Suomalaisessa kirjallisuudessa on harvoin nähty näin onnistunutta välirauhan ajan kuvausta. Kalle Päätalo onnistuu välittämään lukijalle sen toivon ja pelon sävyttämän tunnelman, jossa hauras rauhan aika elettiin. Eikä kukaan ole Kallea hersyvämmin kuvaamaan sotilasleirin sakin ronskia huumoria ja poikkeusoloissa syntyvää toveruutta.

Miinoitettu rauha

Välirauhan aika syrjäisessä Iissä on nuorelle Kalle Päätalolle loistokasta aikaa. Miehestä on tehty pataljoonan muonamestari, joka pääsee syömään upseerien ruokalassa. Lisää hohtoa nuoren miehen elämään tuo pataljoonan uusi sairaala-apulainen Enni, joka muiden miesten harmiksi valitsee Kallen viihdyttäjäkseen. Miehellä alkaa olla jo komea maine. Mutta onnen hetki on lyhyt: Enni lähtee, ja Kalle siirretään Kuusamoon jalkaväkijoukkoihin. Todellinen sota tuntuu jo kaukaiselta, nuorten miesten nahinointi ei ole kovin kaukana työmaiden ja savottojen maailmasta. Pääsy siviiliin alkaa jo houkuttaa. Mutta maailmalta kantautuu yhä uusia uutisia: Saksa on pommittanut Englantia ja Balkanin niemimaata, sotajoukkoja siirretään. Ja äkkiä Kuusamo on täynnä saksalaisia sotilaita. Toive kotiinpaluusta alkaa äkkiä tuntua odottamattoman hauraalta. Kalle Päätalo kuvaa nuoren miehen kipeää kasvua ainutlaatuisella tavalla. Peilistä katsoo jo mies, ainakin silloin kun onnistuu kätkemään epävarmuuden ja pelon visusti sisälleen. Ristiriidat on helppo piilottaa miehekkään uhon ja kyseenalaisten urotöiden alle.

Ukkosen ääni

Eletään jatkosodan alkuaikoja. Ryhmä nuoria miehiä kulkee leppoisasti maantietä kohti Kiestinkiä, sota tuntuu leikiltä ja seikkailulta. Karjalan kirkkaat järvet kutsuvat uimaan, eivätkä Kallen muonittajan pesti ja tietyöt vaikuta erityisen raskailta. Mieli on toiveikas ja voitonvarma: pian saavutettaisiin Kiestinki, ja sen jälkeen menestys voisi vain jatkua. Luottamus saksalaisiin aseveljiin ja omiin voimiin on luja. Mutta sota näyttää Kallelle vähitellen todelliset kasvonsa. Ryhmä etenee uhkarohkeasti, ja miesten usko komentajien ratkaisuihin alkaa horjua. Vaikka Kalle on tuotu mukaan ihan toisenlaisia tehtäviä varten, hyökkäys vaatii myös hänet mukaansa. Komea jatkosodan kuvaus nostaa Kalle Päätalon suurten sotakirjailijoiden joukkoon. Päätalo kuvaa sodan kulkua samalla herkällä ja tarkalla silmällä kuin aikaisemmin savottojen ja työmaiden elämää: käskijät ja käskettävät näyttäytyvät kokonaisina ihmisinä, joista sota paljastaa parhaat ja karuimmat piirteet.

Liekkejä laulumailla

Eletään outoa aikaa. Maailma on poissa raiteiltaan, kaikki on toisiin. Asemasodan viimeiset ajat ovat epävarmaa ja kummallista aikaa myös rintamalla haavoittuneelle Kallelle. Hän vaeltaa sairaalasta toiseen ja kohtaa kaikkialla sodan pirstomia ihmisiä. Sotasairaalassa hän saa huonetoverikseen rempseän sotamies Mikkosen, joka ottaa asiakseen opettaa Kallelle yhtä ja toista naisen sielunelämästä. Kaikesta on pulaa, radio suoltaa sotapropagandaa, uutiset ovat epävarmoja. Varsinkin rakkaudessa eletään kuin viimeistä päivää, tavallisen elämän sopivaisuussäännöt on sodan ajaksi unohdettu. Kalle nauttii uusista mahdollisuuksistaan - vähän liikaakin, kuten käy ilmi viimeistään sukupuolitautien sairaalassa. Masennuksen ja romahduksen kautta Kalle rämpii hitaasti kohti valoisampia aikoja. Rauhan lopulta koittaessa hän on jo paljon ikävuosiaan kokeneempi. Tuulessa ja tuiskussa näyttää lukijalle sen tarkkasilmäisen ja herkän ihmiskuvaajan, joka tulevassa kirjailijassa on idullaan.

Tuulessa ja tuiskussa

On levoton vuosi 1944. Aselepo Neuvostoliiton kanssa on solmittu, ja entiset aseveljet muuttuvat äkkiä vihollisiksi. Sodan katkerassa loppunäytöksessä saksalaiset lähtevät, mutta jättävät jälkeensä poltetun maan. Jäljet ulottuvat Taivalkoskelle saakka, ja Kallen perhe joutuu vielä kerran evakkoon. Kalle Päätalolle rauha merkitsee paluuta siviiliin viiden vuoden jälkeen. Sotaväestä palaa muuttunut mies: haavoittunut ja sodan karaisema. Uutta on myös avioliitto kirjeenvaihtotoveri Lainan kanssa. Nuoripari muuttaa anopin kanssa saman katon alle Lundgrenin papan taloon, Kalle hakkaa klapeja osuuskaupan liiterissä kymmenen markan tuntipalkalla. Tuoreen avio-onnen taustalla sodan runtelema kansakunta suuntaa kohti uutta alkua. Jälleen kerran on rakennettava kaikki tyhjästä. Uusi aikakausi on alkamassa, kaikesta on puutetta, mutta toivo paremmasta huomisesta elää vahvana. Kallen elämä mullistuu vielä kerran, kun kirjastosta löytyy Jack Londonin romaani, tarina päättäväisestä miehestä, joka ryhtyy kirjailijaksi. Sattuma on osoittanut Kallelle uuden suunnan.

Tammerkosken sillalla

Sota on lopultakin ohi, ja eletään vimmaista jälleenrakennusaikaa. Kansakuntaa yhdistää vahva halu nousta jaloilleen. Mutta Kalle saa karvaasti kokea, että ilmapiiri on muuttunut. Sodan käyneet miehet eivät enää olekaan sankareita, vaan elävä muisto ajasta, joka halutaan unohtaa mahdollisimman nopeasti. Kallea riivaa hurja halu päästä elämässä eteenpäin viiden hukkaan heitetyn vuoden jälkeen. Hän tekee työtä aamusta iltamyöhään, vaikka selässä olevat sotahaavat hiertyvät mottimetsässä verille. Iltaisin Kalle puurtaa työväenopiston kurssilla ja sorvaa rakkauskertomuksia oululaisiin lukemistoihin. Mutta tällä kertaa mies ylittää voimansa. Isän sairauden varjo osuu lopulta myös Kalleen, musertavalla voimalla. Uusi alku on mahdollinen vasta romahduksen jälkeen.

Pohjalta ponnistaen

Kalle ja Laina ovat matkalla ensimmäiselle vierailulle anoppilaan Taivalkoskelle. Nuorenparin matka vie läpi runnellun maan, ja kertojan tarkka katse näyttää lukijalle poltetut talot, sodasta jääneet miinat ja joka paikassa jatkuvan raivaustyön. Kohtaaminen kotiväen kanssa on yhtä ristiriitainen kuin matkakin. Laina huomaa olevansa sellaisten ihmisten parissa, jota hän ei ymmärrä lainkaan. Puolison kotiseudun tavat vaikuttavat nuorikon silmissä kolkoilta ja tylyiltä. Kalle tuntee, että jokin on perustavalla tavalla muuttunut. Kotiseutu ja sen ihmiset eivät ole enää ennallaan, eikä vanhaa yhteyttä enää löydy. Tai ehkä sittenkin sota ja elämänkokemus ovat muuttaneet miestä niin, että palaaja itse ei ole enää sama kuin ennen. Nuorikkoa näyttämässä on hieno, tarkkanäköinen kuvaus ihmisluonnosta, kasvamisesta ja sodanjälkeisen Suomen henkisestä murroksesta.

Nuorikkoa näyttämässä

Epäonnisen kesälomamatkan jälkeen Tampere tuntuu vihdoinkin oikealta kodilta. Kalle on päässyt kirvesmiehen työhön käsiksi, ja kovalle työmiehelle riittää urakkaa, kun maata jälleenrakennetaan suoristetuilla nauloilla ja paalilangan pätkillä. Työn lomassa haaveillaan oikeasta kahvista, ehjistä autonrenkaista ja täydestä vatsasta, mutta usko parempaan tulevaisuuteen on luja. Kallen ja Lainan rintamamiestontille istutetaan ensimmäiset perunat, ja Kallen kirjoituksista yhä useampi päätyy julkaistavaksi. Elämällä tuntuu pitkästä aikaa olevan suunta ja tarkoitus. Nouseva maa kuvaa tarkalla silmällä sodanjälkeistä jälleenrakennuksen aikaa. Sodan arvet näkyivät vielä kaikkialla, mutta kansaa yhdisti vahva yhteinen tavoite.

Nouseva maa

Eletään jälleenrakennuksen aikaa, ja ilmassa on toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Kalle on pestattu uuteen metsätyökeskukseen Ikaalisten korpeen. Yhdessä vanhan tutun, äkkiväärän Rousto-Villen, kanssa paiskitaan pitkää päivää. Pienestä Urpulan huushollista löytyy miehille yösija sekä lempeä Maija-emäntä, jonka kanssa Kalle tuntee suurta yhteenkuuluvuutta. Ristiriitojen ja monien houkutusten repimää Kallea odottaa kuitenkin kotona Laina-puoliso. Paremmasta elämästä haaveileva Kalle käy kotiseudulla Taivalkoskessa hakemassa todistuksen teknillisen opiston hakemusta varten, mutta selkonen kutsuu häntä puoleensa monin eri tavoin. Kalle Päätalolla on edessään monenlaisten ratkaisujen aika.

Ratkaisujen aika

Kallen elämässä on uuden alun aika: edessä ovat rakennusmestarin opinnot Tampereen teknillisessä koulussa. Paluu pulpettiin on riuskalle työmiehelle aivan uudella tavalla raskasta, eikä laskupää millään tunnu riittävän. Kotipuolestakin kuuluu ikäviä uutisia. Mutta koulun penkissä on istuttava, jos mestariksi aikoo. Pyynikin rinteessä on paikoin hulvattoman hauska, paikoin riipaiseva kuvaus siitä, miten sodasta palanneet aikamiehet rakensivat uutta tulevaisuutta lyijykynä kädessä.

Pyynikin rinteessä

Kun Kalle lähtee Pyynikin rinteeltä, sormessa kiiltelee hartaasti odotettu rakennusmestarin sormus. Edessä on ammattimiehen koulutusta vastaava työ ja sen mukanaan tuoma vastuu. Tähän saakka on riittänyt, että hoitaa oman hommansa kunnialla, mutta nyt on saatava koko työmaa pysymään raiteillaan. Vaikka Kalle on rauhallinen ja osaava mies, ei äijäporukan ruodussa pitäminen ole helppoa. Työmaat ovat täynnä sodan käyneitä miehiä, jotka eivät kovin helposti taivu aloittelevan rakennusmestarin käskettäviksi. Reissutyössä on rehevä ja elämänmakuinen kuvaus rakennustyömaiden arjesta. Näistä työrupeamista Kalle Päätalo ammensi paljon aineksia esikoisromaaniinsa Ihmisiä telineillä.

Reissutyössä

Kalle on nyt täysinoppinut rakennusmestari, ja osaavalle miehelle riittää töitä. Harjakaisten riemussa työmiehet päättävät avata ansaitun pirtupullon, ja tuloksena on yksi suomalaisen kirjallisuuden osuvimmista ryyppykuvauksista. Kotiinpaluu Lainan luokse on sitäkin tuskallisempi. Kallen rintamamiestontille ryhdytään rakentamaan kauan kaivattua omaa taloa. Kalle Päätalo kuvaa taidolla, tarkkuudella ja suurella sydämellä sitä sitoutumista ja intohimoa, jolla mies rakentaa omaa kotiaan. Vaikka päivät palkkatyössä ovat pitkiä ja uuvuttavia, oma työmaa kutsuu iltaisin. Vähitellen, sitkeän työn tuloksena, tontin keskelle alkaa kohota uusi koti.

Oman katon alle

Kallen elämä Tampereella on asettunut tasaisiin uomiinsa, mutta tyytymättömyys kalvaa mieltä. Päivät kuluvat rakennustyömaan mestarina, illat omakotitaloa viimeistellen. Ennen niin ahkera mies huomaa olevansa väsynyt ja haluton. Haave kirjoittamisesta pyrkii sitkeästi pintaan, mutta arjessa ei ole tilaa luovalle työlle. Kalle huomaa myös kaipaavansa omaa lasta, eikä riitaisa avioliitto Lainan kanssa ole vuosien varrella muuttunut paremmaksi. Yllättäen tarjoutuu mahdollisuus hakea Taivalkoskelta rakennusmestarin paikkaa. Se merkitsisi lähtöä Tampereelta, kaiken tutuksi tulleen jättämistä. Riittäisikö paluu kotiselkosille tekemään elämästä taas elämisen arvoista?

Iijoen kutsu

Kalle on palannut kotiseudulleen oltuaan kymmenen vuotta poissa. Kaikki näyttää samalta kuin ennenkin, ja silti kaikki on muuttunut. Lapsuusmuistot palaavat mieleen liiankin elävinä: ne näkyvät tutuissa, mutta oudosti muuttuneissa paikoissa ja ihmisissä. Kylän vanhentuneet asukkaat, ränsistyneet talot ja jopa maisemat näyttävät toiselta kuin ennen. Työ kunnan rakennusmestarina on raskaampaa kuin Kalle oli osannut kuvitella. Päivät ovat pitkiä, ja työmaita riittää. Vanhan hyvän maalaistavan mukaisesti tutut ja kylänmiehet tulevat iltaisin ja viikonloppuisin hoitamaan rakennuslupia ja muita asioita, joten työt jatkuvat myös kotona. Kaipaus johonkin uuteen ei ota väistyäkseen.

Muuttunut selkonen

Kalle on palannut Taivalkosken selkosille, mutta elämänmuutos ei ole tuonut toivottua onnea. Haaveet kirjoittamisesta on pitänyt haudata, kun työ kunnan rakennusmestarina vie jokaisen vapaan hetken. Ajatus muutosta takaisin Tampereelle houkuttaa, mutta velvollisuudentunne käskee hoitamaan aloitetut työt loppuun. Epätietoisuus astuu uudella tavalla myös Kallen ja Lainan avioliittoon. Taivalkoskelle muuton jälkeen Lainan käytös on muuttunut levottomuutta herättävällä tavalla, ja Kalle huomaa tuntevansa outoa mustasukkaisuutta. Ristiriidat pariskunnan välillä käyvät yhä pahemmiksi. Kun kuoleman kohtaaminen palauttaa Kallen perusasioiden äärelle, oman elämän suunta alkaa hahmottua.

Iijoki

Om oss

Følg oss

Hjelp og kontakt

Informasjon

BookBeat

Last ned BookBeat