Purppuragiljotiini-trilogian huima päätösosa vie lukijan pelon raatelemaan Pariisiin, missä verivanat osoittavat suunnan vallan huipulle. Ranskan vallankumous on viskannut aatelisnaisen kullatusta palatsista katuojaan ja tarjonnut pyövelinkisällille avaimet valtaan. Marianne on kreivitär ja bordellin madame, tasavallan symboli ja vallankumouksen vihollinen. Isidore on pyöveli, vahtimies ja Robespierren suojatti. Yhdessä he ovat oppineet kuoleman aikakauden kauneimman lauseen: "Minä elän." Vasta mestauslavalla Marianne ymmärtää lauseen merkityksen. Kun mielipuolinen vallankumous kääntyy päälaelleen, on Isidorella mahdollisuus päästä asemaan, josta hän on voinut vain uneksia. Mutta Isidorenkin on pian valittava tiensä menneen ja tulevan risteyksessä. Karttanaan hänellä on yksi ainoa sana: Marianne.
