Revitty elämä

Kokonaisuutena ok, varmasti todenperäisiä kertomuksia. Näitä vastaavia on vaan julkaistu kymmenissä kirjoissa ja lehtijutuissa. Mutta kyllä tämäkin vielä jaksaa puhutella lukijaa/kuuntelijaa.

Jotenkin sekava. En aina edes huomannut, että päähenkilö vaihtui. Miesten osuuksissa olisi voinut olla mieslukija. Ei oikein tuonut mitään uutta ja syvällistä aiheeseen, varsinkin "miestarinat" olivat niin kliseisiä, ettei olisi edes haastateltavia tarvinnut.

Revitty elämä on pysäyttävä ja rehellinen kurkistus siihen maailmaan, joka usein jää yhteiskunnan reunoille – huono-osaisten lapsuuteen ja sen periytyvään painolastiin. Teos ei ainoastaan kuvaa yksilön kamppailua vaikeissa oloissa, vaan se raottaa verhoa myös monisukupolviseen selviytymisen ja vaikenemisen ketjuun, joka toistuu perheissä kuin kaiku menneisyydestä. Kirjassa käytetty kieli on korutonta mutta täynnä tunnetta, ja juuri siinä piilee teoksen voima. Se ei sorru sentimentaalisuuteen, vaan antaa kokemusten puhua puolestaan. Lukijana saan mahdollisuuden asettua sellaisten lasten asemaan, joiden ääni harvoin kuuluu – ne, jotka joutuvat aikuisiksi liian varhain ja kantavat harteillaan sukupolvien taakkoja. Kirja ei selittele, vaan näyttää, ja siinä piilee sen rehellisyys ja uskottavuus.

Odotin kirjalta paljon enemmän En pitänyt että lukija madalsi ääntään ”miesten kohdissa”.